Kommuunielämää

Alun perin suunnitelmissa oli hankkia jonkinlainen kaksio, jossa oltaisiin sitten Kaisan kanssa elelty ihan kaksistaan. Pienten talouslaskelmien, asuntoehdokkaiden puutteen ja yhden "modernin keittiön" (jääkaappi oli uusi, muuten paikka oli kuin Hiroshima 65 vuotta sitten) jälkeen päätimme kuitenkin muuttaa suunnitelmia.

Täällä päin opiskelijat elävät solutaloissa, eli omakotitaloissa joissa jokaiselle on oma huone, ja muut tilat ovat yhteisiä. Näitä opiskelijakämppiä oli tarjolla jonkun verran, joten päätimme yrittää hankkia omat huoneet samasta talosta. Tarjolla olleisiin taloihin tutustuminen oli tosin autottomille hieman hankala rasti, kun aikaa esittelyjen välillä oli kymmenen minuuttia ja matkaa muutamia kilometrejä. Meillä kävi kuitenkin valtaisa säkä, kun eräs aivan mahdottoman mukava kiinteistönvälittäjänainen päätti ottaa elämäntehtäväkseen hankkia meille katon pään päälle. Hän etsi sopivia taloja, ja kuljetti kaksipaikkaisella autollaan Kaisaa niitä katsomaan. Minä menin toki myös, mutta jouduin aina kävelemään kun olin kerran mies...

Muutamien tuntien ja lukuisien kilometrien jälkeen löytyi sopiva paikka, tosin sekoitus niin vanhoja kuin uusiakin suunnitelmia. Vuokrasimme nimittäin yhdessä yhden ison huoneen talosta, jossa asuu lisäksi viisi muuta ihmistä. Talo on kalustettu astioita myöten, joten ainoa mitä tarvitsi hankkia oli muovilasta, jotta muiden asukkaiden jo hieman metallilla rankaisema teflonpannu sai lisää elinvuosia.


Kämppäkavereita on tosiaan viisi: Matti, Pera, Topias, Sedu Koskinen ja Jammu. Näitä nimiä on hyvä käyttää, kun jutellaan Kaisan kanssa suomeksi muiden tekemisistä silloin, kun ovat paikalla. Oikeasti miesten (kyllä, täällä asuu kuusi miestä ja Kaisa) nimet ovat Matt, Barry, Toby, S.K. ja Jamie. Muut ovat ausseja paitsi S.K., joka on malesialainen. Liekö sikäläiset nimet niin monimutkaisia, että mies on katsonut parhaaksi vain pitäytyä kirjaimissa.

Väenpaljoudesta huolimatta elo kommuunissa sujuu ihan mukavasti. Tosin vasta viikko on takana, joten vielä ollaan melko hienovaraisia. Talossa on (onneksi) pari vessaa ja suihkua, joten suurimmat ruuhkat kertyvät yleensä keittiöön, joita on vain yksi. Jääkaappi on normaalikokoinen, ja siksi aivan täpötäysi. Lisäksi kaikki pestyt astiat pitäisi mahtua kuivattamaan noin lavuaarin kokoisessa muovisessa telineessä. Tekisi mieli paiskata moinen lelu pihalle ja tilata Suomesta kunnon kuivauskaappi. Onneksi kuitenkin ausseilla (Sedukin on asunut täällä niin kauan että mies lasketaan aussiksi) on tapana syödä enemmän vasta illalla, joten olemme saaneet häärätä keittiössä keskellä päivää aika vapaasti.

Eli ihmiskämppisten kanssa tulee ihan hyvin toimeen. Huomattavasti enemmän närää aiheuttavatkin vähän pienemmät huonetoverit, joista yksi päätti juuri vähän aikaa sitten vipeltää pitkin sänkyäni. Eipä vipellä enää yhtään minnekään, tosin nyt sekä lakanani reunassa että päivän lehdessä on mukavasti hieman liiskaantunutta torakkaa. Eläinkunnasta seuranamme on ollut myös lukuisia hyttysiä, kärpäsiä sekä muutama hämähäkki.