Flooraa ja faunaa

Ei tarvitse nähdä edes kenguruita tai koala-karhuja, jotta huomaa olevansa jossain ihan muualla kuin Suomessa. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy lintuihin. Suomalaiset varikset ja västäräkit loistavat poissaolollaan, ja tilalla ovat paikalliset versiot. Eivät ne hirveästi suomalaisista eroa, joskin jostain syystä paikalliset linnut eivät niinkään laula, vaan pitävät toinen toistaan omituisempia ääniä. Korpin näköinen lintu määkii kuin lammas, ja eräs toinen tirppa pitää vähän samanlaista ääntä kuin muinaiset modeemit (eli ne värkit, joilla sai nettiyhteyden puhelinliittymän kautta).

Vaikka Australia onkin suurimmaksi osaksi kuivaa, on täällä rannikolla kovinkin vihreää. Newcastlen yliopiston kampus on kai maan metsäisin, ja koska alue muutenkin on noin Forssan kokoinen, on tänne melkoisen helppo eksyä. Siellä täällä on isoja puita, joista jostain syystä on lähtenyt kaikki kaarna, ja jotkut näistä saattavat jopa vuotaa aivan veren näköistä punaista mähmää. Vähemmän karmivaa puustoa edustavat aurinkoisilla paikoilla (kuten kämppämme takapihalla) kasvavat palmut ja kivasti kurkkupastilleille tuoksuvat eukalyptuspuut.

Ötökkäkunnasta ovat tulleet tutuksi lähinnä hyttyset. Kyllä, niitä pirulaisia on täällä ihan yhtä paljon kuin Suomessakin. Varsinkin sateiden lähestyessä mokomat tulevat hulluksi, ja vielä hostellissa ollessamme heräsimme parina aamuna ihan muhkuroilla (ikkunoissa kun ei ollut verkkoja eikä niitä saanut edes suljettua kunnolla). Lisäksi siellä täällä verkoissaan roikkuu koipineen noin viiden sentin kokoisia hämähäkkejä. Onneksi ne tuntuvat olevan verkkoihinsa tyytyväisiä, eivätkä toistaiseksi ole yrittäneet tunkeutua sisätiloihin.

Ensi viikolla olisi sitten tarkoitus käydä yliopiston järjestämällä reissulla katselemassa delfiinejä ja valaita sekä toki myös pakollisia kenguruita ja koaloja (vai koaloita..?). Yritän napsia sieltä muutaman kuvankin, jotta voin viimein todistaa ihan oikeasti olevani täällä.