12.12.2010

Se ois loppu ny

Muutaman päivän päästä olen takaisin Suomessa. Sitä on hyvin vaikea ymmärtää. Jo kymmenen kuukauden aikana tähän maailmankolkkaan ehti tottua niin perusteellisesti, että elo Suomessa tuntuu jotenkin kaukaiselta ja hämmentävältä ajatukselta. Joka tapauksessa on ihan kiva palata kotiin, kyllä sitä tuli maailmaa nähtyä jo ihan tarpeeksi hetkeksi aikaa.

Viimeinen kuukausi piti alunperin viettää surffatessa ja suurella valliriutalla vieraillessa, mutta nähtävästi suunnitelmat on tehty muutettaviksi. Surffaus jäi vähiin jo ihan pelkästään surkeahkon sään takia: viime viikkojen sää on ollut enemmän tai vähemmän pilvistä/sateista ja tuulet sitä luokkaa, että rannalla oleilua voi verrata hiekkapuhallukseen. Myös matkakohde vaihtui hengenvaarallisia meduusoja kuhisevan pohjoisrannikon sijaan Länsi-Australian pääkaupunkiin Perthiin.

Eniten lomailua on kuitenkin rajoittanut ja rassannut tuo autonketale. Se kun ei mene kaupaksi vaikka kuinka laskee hintaa. Kärrystä on tällä hetkellä ilmoitus kolmella eri nettisivustolla ja tuloksena lukuisia huijausyrityssähköposteja sekä useita yhteydenottoja periluotettavilta ausseilta, jotka ovat ensin sopineet koeajosta ja sitten jättäneet mitään ilmoittamatta tulematta. Tänään vietin koko päivän kotona (vaikka ulkona oli täydellinen rantakeli), koska yhden ihmisen piti soittaa hetkenä minä hyvänsä ja tulla sitten autoa katsomaan. Mitään ei kuulunut koko päivänä. Jos auto ei huomenna mene kaupaksi, se siirtyy yhden aussikaverin huomaan joka sitten myy kyseisen peltikasan omissa nimissään ja tilittää omien kulujensa ja palkkion jälkeen jääneet rahat mulle. Takkiin siitä tulee joka tapauksessa, mutta ei voi mitään.


Mutta se ruikutuksesta.

Perth oli viimeisen reissun kohteena oikeen kiva, vaikka säät sielläkin olivat vähän niin ja näin. Saapuessa oli 30 astetta ja aurinkoista, koko loman ajan sen jälkeen puolipilvistä, tuulista ja osittain sateista, ja sitten lähtiessä taas 30 ja kaunis auringonpaiste. Mutta mitäs mokomista, ainakin oli plussan puolella ja vettäkin tuli niin vähän kerrallaan ettei kunnolla kerinnyt edes kastua. Laiskasta luonteesta ja autonmyyntiväsymyksestä johtuen en nyt raapusta mitään matkaraporttia, mutta muutaman kuvan voin laittaa ihmeteltäväksi, niin näette missä sitä on käyty. Matkaseura oli tällä kertaa Itävallasta, ja siitä voin kertoa sitten tarkemmin kun tavataan...


Perthin keskustaa. Kaupunki itsessään oli todella kiva, tarpeeksi puistoa, hienoja uusia pilvenpiirtäjiä (ja lisää pukkaa koko ajan) sekä toimiva ja keskustassa ilmainen (!) joukkoliikenne.


Keskustaa toisesta suunnasta.


Keskustaan johtava moottoritie yöllä.


Keskusta itse yöllä. Kuva otettu Kings Park -puistosta, jossa käytiin iltapiknikillä.


Kaksi elukkaa juomassa.


Käytiin pyöräretkellä Rottnest-saarella, joka on tunnettu rottamaisista quokka-nimisistä pikkupussieläimistään.


Matkaseura majakan juurella.


Paikallinen ankka astelemassa urheasti ihanan kirkkaanturkoosiin veteen. Saarella oli hyviä poukamia snorklaukseen, mutta viileähkö tuuli vähän häiritsi.


Yleiskuvaa Rottnestilta.


Quokka kahvilla. Otukset olivat ihan ylikesyjä, ja söivät kädestä jos tarjottiin (mikä oli tietty ankarasti kielletty).


Pyöräilyn jälkeen piti palauttaa hiilidioksiditasapaino kohdilleen, ja vuokrata auto. Suuntana oli Australian lounaiskolkka, josta ikävä kyllä löytyi lopulta melko vähän nähtävää. Mutta tulipahan käytyä.


40 metrin korkeudella The Valley of Giants -nimisen kansallispuiston Tree-top walkilla.


Margaret River.




Eli tämä blogi oli nyt sitten tässä. Vähän laiskanpuoleisesti tuli lopulta kirjoteltua, mutta ne suurimmat kuulumiset nyt ainakin. Kohtahan sitä jo voi sitte turista naamatusten.

Over and out.