Viikonloppuna päästiin viimein haistelemaan vähän paikallista eläimistöä. Merten takaa tulleille opiskelijoille oli järjestetty reissu tunnin ajomatkan päähän delfiiniajelulle ja siitä jonkinlaiseen yhdistelmään koti- ja villieläintarhaa. Delfiineitä luvattiin näkyvän 99% todennäköisyydellä, mihin tuli suomalaiseen tapaan alkuun suhtautua vähän skeptisesti. Lajin ensimmäinen edustaja nähtiin kuitenkin jo laiturilla, kun yksi laumasta eksynyt käväisi haukkaamassa happea satama-altaassa.
Tässä näkyy alkuun alla ollut vene (samalla firmalla oli pari samanlaista paattia, joista molemmat lähtivät samalla kertaa delfiinijahtiin) ja vähän paikallista rantamaisemaa.
Delfiinejä ei tarvinnut kauaa odotella. Heti satamasta päästyämme kippari alkoi kuulutella mihin suuntaan kannattaa kuikuilla. Nähtävästi kaikuluotaimen avulla lauma löytyi nopeasti, ja eviä alkoi vilahdella siellä täällä paatin ympärillä. Hyvien kuvien ottaminen pienellä pokkarikameralla oli vain aika hankalaa.
Ja luonnollisesti me emme olleet ainoita, jotka halusivat kuvia ottaa. Onneksi olimme saaneet hyvät paikat heti veneen keulasta.
Mokomat elukat kävivät pinnalla niin nopeasti, että kunnollisten kuvien saamiseksi piti aina vähän ennakoida. Ja sitten kerrankin kun ajoitus oli kohdallaan, oli rajaus pielessä..
Loppujen lopuksi vuoden luontokuva jäi siis ottamatta, mutta näkeepähän näistä edes jotenkuten minkä lajin edustajista oli kyse.
Kun vene lähti kiihdyttämään tiehensä, delfiinit eivät kaikonneetkaan, vaan alkoivat uimaan mukana veneen nokalla. Jokaisen aallon kohdalla näytti siltä, että kohta joku niistä jää nokan alle, mutta niin vain ne selvisivät kisasta hengissä. Kai se oli jonkinlaista leikkiä niille. Sain touhusta hyvän videonpätkän, ja yritän laittaa sen tänne myöhemmin, jos vain saan sitä muokattua sopivasti.
Delfiiniajeluun kuului myös pieni kierros jonkin paikallisen laguunin ympäri. Vene ajoi hitaasti, ja sen taakse laskettiin verkko, johon sai mennä uimaan. Pyydys täyttyi kuitenkin välittömästi saksalaisista ja amerikkalaisista olutlaseineen, joten päätimme jättää "uimisen" sikseen.
Kun pääsimme onnellisesti takaisin kuivalle maalle, oli aika suunnata kohti maaeläimiä. Oakvalen farmimaailmassa oli tarjolla kaikkea jännittävää:
Edellisten huvitusten lisäksi meille oli järjestetty myös traktoriajelu, joka tarkoitti lopulta noin 400 metrin kierrosta kävelyvauhtia alueen ympäri samalla kun kuljettaja kertoi aitauksissa olevista elukoista. Ehkä se jonkun mielestä oli jännittävää.
Alue oli ehkä parin hehtaarin kokoinen, ja siellä täällä oli erilaisia elukoita aitauksissa ja vapaana. Lisäksi työntekijät kuljettelivat ympäriinsä muutamia otuksia, joihin sai sitten valvotusti koskea. Eli haaveet koalan pitämisestä sylissä tuli jättää sikseen. Ensimmäisenä vastaan tuli kuitenkin vähän vähemmän suloinen eliö.
Käärmeen silittelyn jälkeen löytyi sitten se vähän kuuluisampi australialainen. Koalaparkaa oli kuitenkin taputeltu jo pitkin päivää, ja heti kuvan ottamisen jälkeen se alkoikin kääntelehtiä ja vääntelehtiä haluten äkkiä pois sössöttävien turistien luota. Ei näyttänyt olevan maailman onnellisin koala.
Vähän yllättäen paikan suloisimman otuksen tittelin vei kuitenkin tämä ylisuuri marsu, eli vompatti. Sekään ei tosin suuremmin pitänyt silittelystä, vaan karkasi yhdessä välissä kantajaltaan suoraan naisten vessaan.
Farmielukkapuolelta löytyi tällaisia blondeja.
Lopulta löytyivät itse päätähdet.
Kengurut olivat alueella vapaana, ja niitä pomppikin vastaan vähän siellä täällä. Eikä niitä ollut yhtä tai kahta vaan ainakin parikymmentä.
Meille oli saapuessa annettu pussilliset joitain ruokapapanoita, ja niitä tarjoamalla kengut päästivätkin luokseen tai saattoivat joskus jopa itse hyppiä paikalle.
Heppa oli myös, ja sillekin maistui samat papanat kuin kenguruillekin.
Kamelit eivät taida kuulua alkuperäisväestöön, mutta niitä roudattiin aikanaan ratsuiksi vähän kuivemmille seuduille.
Tässä kuvassa kaksi aasia.
Lopuksi hieman erikoinen löytö, värikkäitä kanoja. Ja jos tarkasti katsoo, niiden munat ovat myös yhtä kirkkaita. Värikkyyden syy (oudot geenit vai spray-maali) jäi mysteeriksi.
Semmoista siellä. Loppujen lopuksi reissu oli yllättävän mukava turistimatkaksi, ja vaikkeivät risteily tai farmimaailma olleetkaan mitenkään järisyttäviä, oli paikallisia otuksia ihan kiva käydä katsomassa. Ikävä kyllä niin koala, vompatti kuin kengurutkin tuntuivat aika ikävystyneiltä, vaikka niillä ihan hyvät olot olikin.
