Noh, AMS eli Arbeitsmarktservice lähetti suomipojan ensitöikseen saksankurssille, kun ei kerran kommunikointi onnistunut ilman Karinin apua. Ei siinä mitään, jonkinlaisen kurssin käyminen on ollut suunnitelmissa jo pitkään, ja nyt kurssimaksukin menee Itävallan valtion piikkiin. Ensimmäinen tehtävä oli marssia kurssin järjestävän firman tiloihin tekemään nopeahko tasokoe, jonka perusteella niiden piti päättää minkä tasoiselle kurssille mut laitetaan. Skaala oli kuulemma yhdestä neljään, minkä takia oli pienoinen yllätys, että mut pistettiin lopulta tason viisi kurssille. Nähtävästi suurin osa AMS:n ulkomaalaisvahvistuksista tulee maahan ilman minkäänlaista pohjakielitaitoa.
Ennen itse kurssin alkua mua vähän mietitytti, että minkähänlainen seurakunta siellä kurssitovereina oikein onkaan. Melko suurella todennäköisyydellä kun valtaosa tulisi olemaan työttömiä maahanmuuttajia. Mut en olisi kyllä mitenkään osannut kuvitella kuinka monenlaista sukankuluttajaa yhdelle kurssille mahtuukaan...
Ensinnäkin eri kansalaisuuksia kurssilla on vaikka kuinka: on pari afgaania, pari iranilaista, yksi kiinalainen, yksi tiibetiläinen, ja euroopastakin vaikka mistä: Ukrainasta, Romaniasta, Unkarista, Sloveniasta, Slovakiasta, Makedoniasta ja tietysti sitten se yksi outo nuori jannu Suomesta. Saksantaidot vaihtelee myös yllättävän paljon, vaikka kaikkien pitäisi kuitenkin hanskata perusasiat suhteellisen hyvin. Suurin osa on oppinut vuosien aikana ihan vaan puhumalla eikä kieliopista ole tietoakaan, ja yllättävän monen mielestä puheen selkeys lisääntyy ääntä korottamalla. Englantia ei osaa juuri kukaan kauhean hyvin, mikä on hyvä juttu koska se on pakottanut mut puhumaan saksaa tauoillakin.
Ehkä hassuinta jörölle suomalaiselle osassa noista ihmisistä on sellainen täydellinen itsekritiikin ja epävarmuuden puute. Etenkin toinen iranilaisista naisista puhuu tai huutaa aivan koko ajan. Ensimmäinen teoriani oli, että nainen on vain innoissaan päästyään burkan kahleista, mutta myöhemmin selvisi, ettei hän ole edes muslimi vaan kristitty. Liekö se ollut syynä Iranista lähtöönkin. Kovan voluumin syyksi selvisi heikko kuulo (vaikkei kyseessä ole mitenkään vanha nainen), mutta puheen jatkuvuutta sekään ei selitä. Tämä kyseinen yksilö haluaa vieläpä vastata jokaikiseen kysymykseen vaikka saksantaidot on sieltä kurssin huonoimmasta päästä. Lisäksi jostain syystä hänen mielestään "gemacht!!" on sopiva vastaus kaikkiin kysymyksiin.
Moni tuolla kurssilla puhua pulputtaa muutenkin melko "sujuvasti", koska heitä ei vaivaa tällainen perisuomalainen perfektionismi. Sillä aikaa kun minä pohdin, tuleeko substantiivin eteen nyt der, die vai das, niin tämä iranilaisrouva jättää kaikki artikkelit pois ja selittää päivän tapahtumia tyylikkäästi aikamuotoja sekoitellen tai ihan vain eri sanojen perusmuotoja käyttäen. Mutta kun tekstiä pitäisi lukea, vaihtuvat roolit täysin päinvastaiseksi. Multa meni muutama kurssikerta tajuta, että osaksi näiden ihmisten ongelmat kieliopissa sun muussa johtuu ihan siitä, ettei moni osaa kunnolla lukea! Yksinkertaisenkin tekstin tavaamiseen menee monta minuuttia ja sanoja arvaillaan ja jätetään välistä kun niistä ei saada selvää. Tuommosta peruslukutaitoa on itse pitänyt ihan selviönä, mutta kummasti se kirjaimien erottaminen toisistaan tuottaa joillekin vaikeuksia.
Tuo lukemisen vaikeus tuo esille myös toisen yleisen piirteen kurssilaisissa: kärsivällisyys ei todellakaan ole tässä porukassa "in". Heti kun joku takeltelee jossain kohtaa tekstiä, niin joku muu huutaa kovaan ääneen kyseisen sanan - joskus oikein, joskus väärin. Lisäksi osalla ihmisistä on ihan valtava tarve päteä, etenkin tämä yksi ukrainalainen nainen puhuu vähän väliä opettajan päälle yrittäen neuvoa muita. Ongelmana on vain yleensä se, että hän on ymmärtäny kysymyksen väärin ja neuvoo jotain ihan muuta kuin mitä kysyttiin.
Tämä keski-ikäinen ukrainalainen näyttää muuten ihan stereotyyppivenäläiseltä. Raskas meikki, bootsit ja turkisvatteet takista lakkiin kuuluvat jokapäiväiseen varustukseen. Ehkä juuri tämän takia, kun ensimmäisenä päivänä tehtävänä oli jutella parin kanssa ja tämän jälkeen esitellä hänet, ukrainalaisnaisen parin unohdettua hänen kotimaansa tuo aiemmin mainittu iranilainen huusi kovaan ääneen "Russland!!". Siinä sitten sekä opettaja että ukrainalainen yrittivät nätisti sanoa, että ei kun "Ukraine", mutta sehän ei iranilaiselle kelvannut. "Russland, Russland" hän huusi vielä muutamaan kertaan, ja lopulta yritti vielä väittää että Ukraina ja Venäjähän ovat ihan samaa maata kuitenkin. Tämä ukrainalaisnainen ei ollut tästä mitenkään kauhean mielissään.
Sääliksi käy muuten tuota kurssin opettajaakin aina välillä. Normaali toiminta kurssilla kun keskeytyy vähän väliä ties mistä syystä. Ensinnäkään kukaan ei tunnu välittävän pitää puhelintaan äänettömällä, ja aina kun se soi niin tottakai siihen vastataan. Parhaimmillaankin huudetaan hetki ja mennään luokan ulkopuolelle jatkamaan, mutta osan mielestä käden suun edessä pitäminen tai pöydän alle kyyristyminen poistaa muille aiheutetun häiriön. Lisäksi yhdellä romanialaisella rouvalla on tapana innostua kertomaan tarinoita lapsistaan tai edellisenä päivänä tehdystä ruuasta. Näistä kertomuksista saa harvoin juuri mitään selvää ja ne jatkuisivat vaikka kymmeniä minuutteja ellei opettaja varovaisen kohteliaasti jossain vaiheessa sanoisi, että nyt voitaisiin ehkä jatkaa eteenpäin. Ja jos mikään muu ei aiheuttaisi häiriötä, niin kaksi porukan äänekkäintä - toinen afgaanimiehistä ja sitten tämä iranilainen nainen - alkavat riidellä keskenään siitä, kuinka paljon kumpikin heistä häiritsee luokan toimintaa metelillään.
Niin että siinä näin niinkuin tiivistettynä tuo saksankurssin tunnelma. Näitten ihmisten touhujen seuraaminen on toisaalta kyllä hauskaakin, mutta kun sama sirkus jatkuu kolme kertaa viikossa heti töiden jälkeen kolmen tunnin ajan, niin alkaa joskus aina vähän väsyttää. On mukana näin länsimaalaisesta näkökulmasta "normaalejakin" ihmisiä, ja olenkin soluttautunut siihen vähän rauhallisempaan osaan luokasta, jossa majailee lisäkseni muun muassa unkarilainen ja slovaki. Ja kyllähän tuolla paljon myös oppii, tosin ehkä itse opetusta enemmän jopa sitä kautta, että näiden kurssikavereiden kanssa on pakko kommunikoida saksaksi.
